Ensimmäsistä askelista lukioon.

''keskityn, keskityn, keskityn.. ''

Elettiin elokuun loppupuolta 1998 vuonna, kun synnyin Kuopiossa, Kysissä. Olen sisaruksista toisiksi vanhin, tuolloin toinen lapsi. Otin vauhtia vastasyntyneiden teho-osastolta, mutta voinnin parannuttua ja n. viikon jälkeen pääsin kotiin.
Sairastelin vanhempien mukaan vauvana aika paljon ja olen tuosta johtuen joutunut käydä aika paljon lääkärissä lapsena. Äitin mukaan olin oikein ilonen vauva, silloin kun en ollut kipeänä. Lääkäritkin aina jaksoi muistuttaa(onneksi ei enää viimesen vuoden aikana), kuinka reipas potilas olen. Mulla on kyllä aika korkea kipukynnys, mutta sitä kun kuuntelee joka lääkärikerralla, niin se ei ole enää hirveän uutta, jostain syystä.
 Tykkäsin laulaa paljon ja opin laulamaan oikeastaan jo ennen puhetta. Lauloin enemmän kuin puhuin. Osasin melkein kaikki lastelaulu levyt ulkoa, mitä meillä oli.
Tykkään edelleenkin paljon laulaa ja varsinkin jos se luonnistuis vähän paremmin, niin laulaisin vieläkin enemmän. :D
 Päiväkodissa olin pari vuotta siskon kanssa ja vieläkin muistan jostain syystä yhden kevätjuhlan? En tiedä miksi, mutta se on jäänyt mieleen.
Ekaluokalle mennessä vieläkin muistan sen aamun, kun menin ensimmäistä kertaa luokkaan ja istuin pulpetille, kaikki oli uutta ja hienoa. Olen aina tykännyt koulusta. Läksyt on tullut tehtyä ja kokeisiin luettua. Vaikka ainahan se ei niin hirveästi ole jostain syystä kiinnostanut. Etenkin yläasteella. Ala-asteella meillä oli super hyvä luokkahenki ja kaikki luokan tytöt ja pojat pysty jutella kaikkien kanssa. Olin muutaman muun kanssa ala-asteella opettajan apulaisia ja jäätiin aina välkällä sisälle pyyhkimään liitutaulu ja joskus tekemään jotain muita tehtäviä. Saipahan olla sisällä, kun muut meni -20 asteen pakkaseen. ;)
  Rupesin myös laskettelemaan jossain vaiheessa, oisinko ollu ehkä 5-6 vuotta? Tykkäsin tosi paljon siitä ja tykkään vieläkin. Nykysin vaan lautailen, mutta välillä aina meen suksilla.
Kavereita oli jonkin verran, tiedättekö sellaisia, joitten kanssa koulussa juttu luistaa ja joskus vapaa-ajalla tehdään jotain. Niistä kuitenkin yksi, linkki, on vieläkin tosi hyvä ystävä!<3
  Vietettiin muuten mukava luokkaretkikin 6 luokan keväällä, Metsäkartanolla. Joo, siellä minne kaikki menee. Mutta siitä huolimatta oli mukavat pari päivää ja tietty jännää lähteä eka kertaa luokan kanssa yötä jonnekkin. Käytiin tekemässä kaikenlaista siellä ja monia uusia juttuja tuli kokeiltua.
  Tykkään matkustella ulkomailla ja olen vähän päässyt matkustelemaankin.  Viimeksi taisin olla ulkomailla kolme vuotta sitten ja siitä on aivan liian pitkä aika. Haluisin niin paljon nyt-heti-paikalla ulkomaille, voi olla että tässä syksyllä se onnistuukin.
Ulkomaanmatkat on aina yhtä siistejä, niitä ei voi ikinä olla liikaa.
  Muistan vieläkin, kun oli koulujen alkamispäivä ja menin sinä aamuna käymään lääkärissä, kun poski oli niin kipeä. Ajateltiin, että kulmahammas on tulossa ja sen takia se on kipeä, mutta kappas vaan, kohta oltiin leikkausjonossa. En halua kokea tuota enää ikinä, kiitos.
Olin ajatellut, että käyn siellä vain tarkistuttamassa asian, mutta kohta oltiin Kysissä ja kävelin leikkauspöydälle. Huhh. Tuostakin selvittiin ja ei kuitenkaan mistään hengenvaarallisesta leikkauksestakaan ollut kyse. Se vaan tuntu sillon valmiiksi kipeänä ja lääkärien toilailujen takia varmaan isommalta jutulta, mitä oikeasti oli.
Vapaa-ajalla luin kirjoja, olin kavereitten kanssa, pelasin sählyä ja leivoin jonkun verran. Tykkään myös laittaa ruokaa.
  Yläasteella olin opettajien silmissä se kiltti, tunnollinen tyttö. Olin toki jossain määrin, mutta opettajat vielä tuplasi sen määrän. Yläasteella meillä oli n.6 hengen porukka, missä me aina oltiin.
Muillakin luokilla oli kavereita, mutta eihän niitä tietenkään nää samalla tavalla kuin omia luokkalaisia. Tykkäsin kyllä yläasteesta, mutta lähinnä jää ikävä muutamaa kaveria, eikä sitä koulua niinkään.
   Nykyisin käyn siis lukioo, urheilen, vietän aikaa ystävien kanssa, chillailen, bloggaan ja valokuvaus on myös vahvasti elämässä mukana. En oikein osaa sanoa muuta, kun että life is good.
Elämän makuista elämää kaikilla mausteilla, vaikeuksilla ja vastoinkäymisillä, iloilla, nauruilla ja onnellisuudella höystettynä.

''Äiti, ota kuva kun mulla on nää yli-isot aurinkolasit päässä''

''lällällää '

'' Hahhahhaaaa, saimpas! :DD '' Tuo kamera on ollu varmaan aika laadukas muuten:D

Ja koska aina ei voi hymyilyttää, niin joskus kiukuttaa. 

''Nyt mökötän.. ''

16 v. kiittää ja kuittaa.
Oliko tämmönen ihan tylsä vai mukavaa vaihtelua? :)